Voihan perheensuti ja saakutirallaa – Asiaa koulukiusaamisesta (+ videolinkki ”Kaikki muuttuu paremmaksi”)

IMG_01072.JPG

Minulla on tunnetusti ns. lehmän hermot. En hermostu mistään, päinvastoin. Nyt meni hermo ja sen kyllä huomaa. Lapsiin kohdistuvia väärinkäytöksiä en voi sietää edes ajatuksen tasolla. Näissä ei ole paikkoja kompromisseille ja makuasioille. Lapsi on herkkä kokonaisuus jonka mieli ja maailmankuva järkkyy helposti. Aikuisten tulee taata lapsen turvallinen arki kaikissa tilanteissa. Erityisesti koulumaailma on hankala paikka koska lapsen on sinne mentävä vaikka siellä olisi paha olla. Meidän tulee panostaa kaikkemme siihen ettei koulutiestä tulisi lapselle tie helvettiin koulukiusaamisen kautta.
Entinen opettaja(onneksi!) Aino Kontula kommentoi marraskuisessa Meidän perhe –lehdessä koulukiusaamista ja antaen kuvaa sen hyväksyttävyydestä ja peräti taitaa jopa hakea pedagokisia perusteita kiusaamiselle. En ollut uskoa silmiäni kun luin tätä Kontulan kommentointia kiusaamisasioissa. Täysin vastuuton ja mauton koko juttu josta en löydä hyvällä tahdollakaan mitään kannatettavaa.  Mieleen juolahtaa kysymys, että kuinka monen pienen ihmisen koulutaivalta ja elämää pilaamassa kyseinen opettaja mielipiteineen on ollut.

Esimerkki:

”Miksei voisi miettiä myös, mitä sellaista kiusatussa on, että hän herättää siinä yhteisössä halun kiusata, sysiä ja potkia. Häntäkö ei voi yhtään kouluttaa? Pitääkö muiden vain hyväksyä kaikki? Kiusattua helpottaisi, jos hän oppisi yksinkertaisia sääntöjä, miten luokkayhteisö toimii ja miten täytyy toimia, jos haluaa olla rauhassa.

Eli toisin sanoen tuleeko kaikkien olla homogeenisiä, samasta muotista tai ryhmällä on oikeus ”sysiä ja potkia”. Asia on luonnollisesti monimutkainen. Monasti nämä ryhmädynaamikan vastaiset voivat olla oikeassa mutta enemmistön voimalla vaimennettuja.

Mitä h*lv*ttiä luokkayhteisöajattelu tähän liittyy? Haluaako tämä arvon ex-opettaja opettaa meille luokkayhteiskunnan, jossa on oikeus potkia toisia päähän ja ihmisten arvo mitataan jonkinmoisen kastijaon perusteella. Aivan uskomatonta soopaa! Toki voimmehan miettiä, että mitkä syytä ovat sellaisia jotka herättävät halua kiusata mutta lähinnä siksi jotta saataisiin kiusaajat ymmärtämään asioita. Mitä sitten jos kiusatulla on jotakin ”herättäjiä”, ei ne oikeuta ketään kiusaamaan.

Toinen lainaus:
”Syrjäänvetäytyvä oppilas ei ole välttämättä lainkaan kiusattu. Jotain provosoivaa täytyy tällaisessa lapsessa olla. Usein kiusatut ovat lapsia, jotka loukkaantuvat herkästi, eivät ymmärrä huumoria eivätkä osaa antaa huulenheiton olla. Joskus he reagoivat kaikkeen, mitä heille tehdään, joskus hyvin äänekkäästi. Se on kuin nappia painaisi: tökätään, niin saadaan vähän ääntä.”

Huumorinheitossa vastuu huumorin laadusta on huulenheittäjällä. Mikäli kohde ei ole vastaanottavainen tai tämä ”huumori” pahoittaa heidän mielensä syy on yksin ja ainoastaan tällä huulenheittäjällä. Huumoria ei voi kiusaamiseen yhdistää. Kiusaaminen on raakaa henkistä väkivaltaa ja siinä on vitsit vähissä.

Enempää en halua tässä lainailla, eiköhän noilla tullut jo tämä asia selväksi.

Monelle vanhemmalla on lapsen aloittaessa koulutiensä, että hän ei joutuisi kiusatuksi, tai hänestä ei tulisi kiusaaja. Molemmissa tapauksissa asioihin tulisi pystyä puuttumaan nopeasti ja antamaan apua. Kiusatulle paras apu on se, että kiusaaja autetaan ymmärtämään toimintansa vääryys. Auttaisin kiusaajaa lopettamaan kiusaamisen jo alkuvaiheessa. Pitkälle jatkuneessa kiusaamisessa on jo kysymys todella vakavasta asiasta jossa tarvitaan monipuolisempia työkaluja myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolelta.

Kiusaustapauksissa tulisi mielestäni aina järjestää opettajavetoiset kolmikantakeskustelut kiusaajan, kiusatun ja mahdollisesti vanhempien kanssa. Käydä perusteellisesti läpi kiusaamiseen liittyvät taustat ja autaa kiusaajia ymmärtämään toimintansa vakavuus ja kestämättömyys. Usein voi paljastua, että myös kiusaaja on uhri. Tilannetta on seurattava mahdollisten kostotoimenpiteiden vuoksi. Vanhempien vastuuta ei vähätellä vaan meidän vanhempien tulee ymmärtää asian vakavuus ja puuttua siihen tarvittavalla vakavuudella. Sääli vaan, että meillä on paljon vanhempia joita ei jälkikasvunsa edesottamukset ja menemiset paljoa kiinnosta.

Kiusaamisen filosofia lasten maailmassa toimii kuin missä muussa yhteisössä tahansa. Olipa kysymyksessä nettiyhteisö tai työpaikka. Erilaisuus huomioidaan ja siihen monasti myös reagoidaan erilaisilla negatiivisuuden asteilla. Kiusaamisen takana voi olla jengimäinen arvohierarkia. Kiusaamisen avulla haetaan jonkun henkilön tai ryhmän hyväksyntää ja mahdollista nousua tämän ryhmän ”arvohierarkiassa”. Työelämässä ja koulumaailmassa olen itse törmännyt tämän tyypiseen toimintaan. Monasti tämä jatkuu pitkään ja ajaa ihmisiä hyvinkin epätoivoisiin tekoihin, joskus myös hyvin lopullisiin. Jatkuu, mikäli kenestäkään ei löydy miestä tai naista sitä lopettamaan.

Epäpätevät esimiehet ja nämä ”pitäähän sitä huumoria ymmärtää” – tyypit ovat itse osasyyllisiä kiusaamiseen samalla lailla kuin kiusaajat.  Sama kuin fyysisessä väkivallassa kaikki sivustaseuraajat, jotka sen hyväksyvät ovat omalta osaltaan tukemassa/hyväksymässä sen jatkuvuutta ja tätä kautta osasyyllisiä itse väkivaltaan vaikka eivät kättään ketään vastaan kohottaisivatkaan.

Olipa kysymys koulusta työpaikasta tai mistä tahansa sosiaalisesta yhteisöstä joissa ihmiset ovat yhdessä. Kaikille pitää pystyä takaamaan niin henkisesti kuin fyysisesti turvallinen toimintaympäristö ja tätä yhteistä sopimusta ei saa horjuttaa kaupallisilla tavoitteilla myydä kirjojaan ja saada julkisuutta.

Väittääkö tämä ex-opettajakirjailija seuraavana pitkään koulukiusattua, itsemurhaa harkitsevaa lasta, muiden mielenterveyden pilaamisesta ongelmillaan? Toivottavasti emme joudu koskaan tätä kuulemaan.

Marko ”Romppu” Romppanen, kansanedustajaehdokas (Vihr.)

Täällä vielä erilaista mietittävää:  Kaikki muuttuu paremmaksi – TedX Helsinki (It gets better)  http://www.youtube.com/watch?v=ZGPwDTzBEpQ

Yksi tärkeimmistä matkoista, mitä ihminen voi tehdä, on mennä toista puolitiehen vastaan.

2 kommenttia artikkeliin “Voihan perheensuti ja saakutirallaa – Asiaa koulukiusaamisesta (+ videolinkki ”Kaikki muuttuu paremmaksi”)”
  1. avatar Ismo Matilainen sanoo:

    Asiaa!

    Jos isorintaiset naiset tekevät hölkkäämisestä yleisölajin niin tämä vihreänsinertävä Romppainen tekee sitä bloggailusta. Voisit ottaa saman pelimies-linjan kuten teet Aamupostin kolumneissasi. Tsemppiä Salibandyn liittohallitusvaaleihin täältä Riihimäeltä!

    IM

  2. Kiitos kommentistasi.
    Yritän päästä takaisin siihen pilke silmäkulmassa tyylilajiini. Osa asioista on vain sellaisia joihin ei huumori sovi. Ei edes minun sarkasmi tai poliitinen parodia…lapset ja kiusaaminen on asioita joissa en halua leikitellä.

    Vihreänsiniseen haluan sen verran sanoa, että en ole minkään värin perään. Minua kiinnostaa asiat ja kannatan niitä asioita joita katson kannattamisen ja eteenpäinviemisen arvoisiksi. En niinkään halua tuijottaa kaikessa mitä pääkonttorilta sanotaan. Minulla on jonkinmoinen komentokeskus pääkopassani ja sitä pyrin käyttämään ensisijaisesti kantojani pohtiessa.

    Toki joissain asioissa voin olla hyvinkin sininen tai vihreä, toisaalta joissakin asioissa punainen tai jopa persujen kanssa konsensuksessa. Asiat ratkaisee. Periaatteeni eivät ole kaupan ja ne ei tunnusta väriä vaan puhdasta maalaisjärkeä. Pyrin olemaan oma aito itseni – tykättiin siitä tai ei.

    Salibandyliiton liittokokous on 20.11. ja siellä ratkeaa jatkanko liittohallituksessa toiselle kaudelle. Teemoina/erityisesti kiinnostaa minua junnut ja tytö/naiset, sekä seurayhteistyön kehittäminen.

    Vaaleja riittää ja tulin juuri valituksi Nuorkauppakamarin hallitukseen Riihimäellä. Pakko passata osa koska ei voi revetä kaikkeen tai jää lupaukset pitämättä.

    Vielä kun saisi Hämeen alueen saibandyjoukkueiden kanssa rakennettua ”paikallis-parlamentin” hoitamaan kaikkien joukkueiden yhteydenpitoa keskenään ja suhteessa liittoon. Tarkoitus on rakentaa kilpatoiminnasta riippumaton työväline joka on täysin seurojen itsensä näköinen ja hallinnoima. Urheiluihmisillä on niin paljon töitä omissa seuroissaan, että yritän vetojuhdan roolissa auttaa heitä tässä haasteellisessa projektissa.
    Kohta pitäisi käydä kaikki Kanta-Hämeen alueen salibandyseurat läpi ja kuullostella tarpeita ja näkemyksiä. Hommaa piisaa ilman tätä kansanedustaja-projektiakin. Toisaalta kansanedustajan roolissa olisi helpompi kehitellä urheiluseurojen asioita myös eteenpäin.

    Apuja saa antaa jos jollakulla löytyy kiinnostusta viedä Hämäläistä urheilua eteenpäin. romppu@romppu.fi saa laitta tietoja niin olen yhteydessä. Kaikki apu tervetullutta, ja yli lajirajojen. Tämä nyt rakennettava järjestelmä sopii kaikkiin lajeihin.

    Marko ”Romppu” Romppanen
    romppu@romppu.fi

Jätä kommentti

css.php