Hätä kädessä, löysät pöksyssä

IMG_01071.JPG

Miksi meillä tulisi olla hätä kädessä ennen kuin olemme valmiit hyväksymään ajatuksen yhteen hiileen puhaltamisesta. Lihavat vuodet ovat saaneet itsekeskeisyyden ja oman navan tuijottamisen nousemaan yleisen edun ja inhimillisen ajattelun edelle. Minä, minä, minä, eikä kukaan muu.

Sota-aikaan ja sen jälkeen tarvittiin yhteistä punnerrusta ja ideointia jotta vaikeiden aikojen yli päästiin. Toki, tuolloinkaan ei kaikki näihin talkoisiin halunnut osallistua. Oli kuulemma sellainen sääntö, että mikäli tila harrasti vihannesviljelyä niin sen ei tarvinnut jakaa maa-alueistaan evakoille. Kuuleman mukaan Närpiössä rakennettiin ” yössä” suuri määrä kasvihuoneita. No, se oli heidän panoksensa Suomen ylösnostamiseen ahdingosta. Tämän olen muistanut kaupan tomaattihyllyn luona, pakatessani Finnairin lennättämiä pussiini. No en nyt sentäs. Toisaalta, en osaa sanoa onko nykyisten tomaatinviljelijöiden vanhemmilla asian kanssa mitään tekemistä.

Olin 6.2. Tieken pitämässä seminaarissa Helsingissä. Sitran kehitysjohtaja Ossi Kuittinen oli alustamassa. Ossi tuli tilaisuuteen suoraan Kajaanista. Kehui, että siellä oli tekemisen meininki. Siellä oli niinkin yllättävä taho kuin kaupunginjohtaja jalkautunut aktivoimaan kansalaisia pois laman ahdingosta ja surkuttelemasta omaa tilannettaan. Ideana oli aktivoida kyläyhteisöjä- ja osuuskuntia jakamaan tietoaan, ideoimaan asioita YHDESSÄ, sekä ymmärtämään, että kaverin auttaminen ei ole itseltä pois. Kajaanissa oli keskitytty jakamaan ideoita, osaamista ja erityisesti oikeiden asioiden tekemiseen, ei siellä alettu komitijoimaan työryhmien perustamista jotka sitten pohtisivat muita elimiä keskustelemaan toimenpiteistä … kaavalla elin alkaa kasvaa aivan väärään paikkaan ja jää työt tekemättä.

Olen seurannut suomalaisen mentaliteetin kehitystä huolestuneena. Sota-ajan yhteisvoimasta ajatus- ja toimintamalli on vahvasti mennyt Närpiön tomaatinviljelijöiden suuntaan. Jokainen yrittää pitää omista ”tiluksistaan”. Kannustaisinkin ihmisiä pysähtymään hetkeksi ja miettimään tilannetta. Mitä minä voisin tehdä jotta me tekisimme asioita niin, että meillä kaikilla olisi asiat paremmin

Asia voi olla pieni, se voi alkaa vaikka naapurin mummon auttamisesta arkiaskareissaan tai seuranpidosta hänelle. Paikallisten palvelujen ja tuotteiden suosiminen on tärkeää ja näiden kehittämiseen osallistumisen. Nyt tarvitaan vanhan ajan talkoohenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Selviytyjät ymmärtävät:

  • Kukaan ei voi ratkaista kaikkia ongelmia yksin
  • Hae apua, ole avoin, kuuntele ja ole aktiivinen
  • Kehitä/ kehity
  • Ideoiden antaminen/jakaminen ei ole keneltäkään pois – päinvastoin voit saada jotain tilalle
  • Tekeminen ratkaisee vaikka puhuminen on tärkeää
  • Kateellisuus on syvältä!

Olitpa yrittäjä, eläkeläinen, palkkatyöläinen, työtön, sairas tai terve. Lopeta valittaminen ja ala tehdä asioille jotain.

Pitäkäämme huoli toisistamme!

Juttu julkaistu AP: ssa 2/2009 ja Matissa ja Liisassa 4/2009. Julkaisen sen ns. yleisön pyynnöstä täällä. Lisää näitä alati työn alla olevalta sivustolta http://www.romppu.fi

Marko ”Romppu” Romppanen

Kansanedusjaehdokas (Vihr.)

”Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnioittava henkilökohtainen moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä.”

Aki Kaurismäki

Kommentti artikkeliin “Hätä kädessä, löysät pöksyssä”
  1. avatar Sari Rautio sanoo:

    Ihan loistava lista ja toistetaan se vielä tässä:
    Selviytyjät ymmärtävät:
    Kukaan ei voi ratkaista kaikkia ongelmia yksin
    Hae apua, ole avoin, kuuntele ja ole aktiivinen
    Kehitä/ kehity
    Ideoiden antaminen/jakaminen ei ole keneltäkään pois – päinvastoin voit saada jotain tilalle
    Tekeminen ratkaisee vaikka puhuminen on tärkeää
    Kateellisuus on syvältä!
    Hyvä Marko, tähän ei ole mitään lisättävää!
    Parhain terkuin Sari

Jätä kommentti

css.php