Suomalainen rappaa, suomalainen tappaa

Jalkapuoli kaitsu ja tiikeri.jpg
Suomalaisia rauhanturvaajia on pidetty puolueettomina ja heidän pysymistään konfliktien yläpuolella arvostettu. Suomalaiset eivät ole miettineet rauhanturvaamista kantilta, että kuka on vallassa – enempi syyt ovat olleet humaanit ja on keskitytty ihmisten auttamiseen, sekä järjestyksen ylläpitoon sotilaallisen näkyvyyden kautta.

Tilanne on muuttunut suuntaan, että Suomi ja suomalaiset ovat lähempänä konfliktin toista osapuolta kuin neutraalia toimijaa ja rauhanturvaajaa. Osa rauhanturvaajista tekee perinteisiä projekteja humanitäärisissä töissä, valvoo ja rakentaa. Osa suomalaisista on jatkossa niitä jotka ampuvat ja joita ammutaan, eli ovat mukana sodankäynnissä. Rauhanturvaaminen on ehkä muuttumassa rauhaanturvaamisesta sotimiseksi jonkun edun nimissä. Jatkossa siis, tarvittaessa, poikamme maailmalla rappaa ja tappaa?!

Minusta suomalaiset eivät kuulu sotimaan ulkomailla, eikä meille kuulu kuka on missäkin maassa johdossa. Jos maailman valtapolitiikan melskeissä lähdemme eri maiden vallassaolijoita syrjäyttämään niin meistä tulee automaattisesti sisällisodan osapuolia jossa kolisee niin omissa kuin vieraissa, ja kovaa.

Terrorismin vastainen sota

Esimerkiksi Afganistanin rauhanturvaoperaation on lanseerattu terrorismin vastaisena sotana. Amerikkalaisille se on sota johon on muut maat värvätty tyyliin; ”joko olet meidän puolella tai meitä vastaan – valitse itse”.

Varsinaisesta rauhanturvaamisesta on tässä missiossa turha puhua. Periaatteessa tämä Afganistanin sota on amerikkalaisten sota, jossa muut ovat liittolaisina mukana. Sen suuremmin en lähde arvioimaan kyseisen rähinän tarpeellisuutta maailmanrauhalle tai sitä, että pitäisikö suomalaiset rauhanturvaajat vetää pois. Ehkä kyllä, ehkä ei. Poisveto olisi imagoriski ja uskottavuusongelma jatkomissioita silmällä pitäen. Kerpat (päällystö) läyhyissään (edustustilaisuuksissa, konjakin kera) pelkäävät, että tämä hiutalemainen (alokasmainen) pelkuruus tekisi meistä supa-ukkoja (turhaa porukkaa/lomailijoita)  rauhanturvamarkkinoilla.

Afganistanissa uskon länsivaltojen kyllästyvän tuloksettomaan sotimiseen ja pyrkivän liukenemaan sieltä vähin äänin. Afganistanin historiaa jos on hiukan lukenut niin ymmärtää ettei ao. maassa ole koskaan vieraat sotavoimat juhlineet. Tämän on niin britit kuin venäläiset oppineet kantapään kautta. Länsimainen demokratia on kovin kaukainen ajatus pääasiassa islamin uskoisille afgaaneille, erityisesti heimoalueilla on heimokohtainen yksinvaltiuus ollut hallintamuotona iät ja ajat. Kabulissa ehkä hieman häilyvästi toteutuu ns. länsimaalaismallinen demokratia.
Suomalaiset rauhanturvaajat tuskin arvasivat millaisiin tehtäviin olivat hakemassa kun Afganistaniin haettiin miehistöä. Itse ajattelin myös hakea sinne mutta ei ne ole pienen lapsen isän paikkoja. Minulle ei ainakaan tullut mielikuvaa sotimaan menosta, tosin kovasta paikasta olosuhteiltaan ja kuriltaan kyllä.

Palveluskauden ollessa lopuillaan rauhanturvaajille tarjottiin jatkopestejä. Hieman voi arvuutella syitä siihen, että normaalisti niin innokkaat jatkosopimuksen hakijat olivat vähissä ja miehistöä sai houkutella kovilla eduilla jatkamaan muutamia ylimääräisiä kuukausia. Halukkaita ei noin vuosi sitten löytynyt – miksiköhän?

Rauhanturvaajiemme toimintavaltuudet lienevät hiukan puutteelliset näihin sotatoimiin. Sotimista kun itse olen ajatellut, niin tullut tulokseen että pitäisi päästä ampumaan ensin eikä odottaa kaverin hutikutia.

Lainaan tähän hieman Tuntemattoman sotilaan suosikkihahmoani:

”Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on”. Tuntematon sotilas, Rokka

Kansallinen liputuspäivä
Siinä saa Suomi-brändiryhmä tehdä pitkää päivää korjatakseen mahdollisten ylilyöntien tuomaa imago-ongelmaa. Tietysti jos halutaan tehdä meistä uudenlaisen (amerikkalaisen) ”rauhanturvaamisen” ja konfliktihallinnan esimerkkivaltio. Voitaisiin asialle perustaa suomalaiskansallinen Rambo-päivä. Tämä juhlapäivä olisi automatic (jatimatic) liputuspäivä ja kansallinen vapaapäivä ilmaisine ammunta- ja marssiharjoituksineen.

Rauhanturvatyön tärkeys

Kirjoitusta ei pidä käsittää rauhanturvavastaisena, päinvastoin kannanottona rauhanturvaamisen jatkumisen puolesta enemmän perinteisen tapaisena. Itse olen kokenut liikuttavia hetkiä, rintamalta kotiin päässeiden, isien tervehtiessä vauvan kädellä. Näitä liikuttavia kiitoksia sattui usein partioidessamme, rikkiammuttujen talojen ympäröimillä, kaduilla. Näillä ihmisillä ei ollut jäljellä mitään muuta kuin perheensä, joillakin ei edes sitä. Rauhanturvatyö mahdollisti näille ihmisille paluun ”kotiin” ja mahdollisuuden uuteen alkuun.
Rauhanturvatyö on erittäin tärkeää ja kaikki kunnia suomalaiselle rauhanturvatyölle, ja tämän parissa työskentelevillä/työskenneille. Käivärät on kunniansa ansainneet ja toivottavasti myös nämä uuden ajan rauhanturvaajat pääsevät turvallisesti kotiin.

Marko ”Romppu” Romppanen, kansanedustajaehdokas (vihr)

16 kk:n rauhanturvakokemuksella SFOR -operaatiosta, Bosnia ja Herzogovinasta.  Palvelin suomalaisessa pataljoonassa 12 kk, ja jatkosopimuksella 4 kk NordPol- prikaatissa tanskalaisille alistettuna. (1997-1999).

Kanta-Hämeen rauhanturvaajat Ry:n jäsen.
Valokuva: Marko Romppanen, BiH, Doboj 1998

4 kommenttia artikkeliin “Suomalainen rappaa, suomalainen tappaa”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Romppu!
    Olen kanssasi samaa mieltä, meillä on Afganistanissa iso imago-ongelma.
    Suomalainen rauhanturvaaja on vuosikymmenet tunnettu maailmalla puoluettomuudestaan.
    Osallistuminen Afganistanin kahakoihin on vaarantanut uskottavuutta.
    T. Riitta

  2. avatar Sami Sillanp. sanoo:

    Hyvä juttu vanha käivärä ja onnea kampanjaan. Vihreät tarvitsevat ryhtiä ja sinä jos kuka sitä heille tuot. T. Sianpää

  3. avatar Jarkko sanoo:

    Helppo on tuomita suomalainen rauhanturvaoperaatio Afganistanissa, kun katselee tilannetta kun se on edennyt näinkin pahaan pisteeseen. tutkitaan toista näkökantaa. Mitäs jos suomalaiset menivätkin sinne tekemään sitä hommaa mitä aikaisemminkin? Mitäs jos suomalaiset eivät ajatelleetkaan koko asiaa ”liittoutumisena” tai ”toisen puolella olemisena” vaan ajattelivat niinkuin monta kertaa ennenkin. Tehtävä on rauhanturvaoperaatio. Paikallisilla heimoilla on paljon valtaa ja oikeuksia, paikallista väestöä sorretaan heimojen puolesta. Paikallinen väestö on mielivaltaisten heimojen vallanalaisena ilman omaa tahtoa, eikö tätä väestöä pitäisi yrittää auttaa?
    En miellä kuitenkaan suomalaisten toimia paikanpäällä puolueelliseksi. Millä perusteilla voidaan syyttää suomalaisten rauhanturvaoperaatiota puolueelliseksi? Mitä asioita, sopimuksia, toimia on tehty jolla voidaan sanoa näin?
    Se että suomalaisetkin ovat joutuneet iskujen kohteeksi on valitettava asia. Tosin alueella on niin paljon eri joukkoja ja toimijoita, jolloin tullaan tilanteeseen jossa heimot, toimijat, yms. kokevat itsensä uhatuiksi ja toimivat.

    Lopuksi. Uskon suomalaiseen näkemykseen rauhaturvaoperaatioista, enkä usko meidän menevän konflikteihin puolueellisena. Meillä on perinteet ja ”ammattiylpeys” jota vaalitaan sekä selkeä näkemys ihmisen ja väestön valinnanvapaudesta.

  4. Iltasanomat 19.12.2011

    ”Saksan liittokansleri Angela Merkel on ensi kertaa sanonut, että Saksa on sodassa Afganistanissa.”

    ”–Tämä ei ole vain sodan kaltainen tilanne. Te olette mukana taistelussa kuten sodassa, Merkel sanoi.”

    http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Angela%20Merkel%20Saksa%20on%20sodassa%20Afganistanissa/art-1288357076087.html

    -romppu-

Jätä kommentti

css.php