Häpeä niin, että hävettää

masentunut.jpg

Hyvä, paha häpeä

Häpeä on vanha rangaistusmuoto jota on käytetty ammoisista ajoista kyläyhteisöissä ja erityisesti erilaisissa suljetuissa ryhmissä. Uskonnolliset piirit ovat harrastaneet henkistä väkivaltaa ns. häpeärangaistuksilla ja näillä pelottelemisella ryhmästä eroa harkitsevia, osassa ryhmiä se on edelleenkin aktiivista nykypäivää. En halua tähän lähteä ottamaan kantaa vaan keskityn enemän häpeän syvimpään olemukseen.

Häpeä suojaa meitä, sillä se saa meidät pohtimaan tekojemme seurauksia jo ennalta. Tämä auttaa välttämään sellaista toimintaa mikä aiheuttaisi altistumista häpeän tunteelle. Häpeä tunteena estää meitä tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta yhteisiä sääntöjä. Häpeä myös saa meidät pohtimaan sitä, kuinka toiset mahdollisesti näkevät minut. Häpeän ja syyllisyyden erona on se, että häpeään kuuluu todellinen tai kuviteltu yleisö. Syyllisyyden voi olla tuntemuksena vaikka kukaan muu ei asiasta tietäisikään. Häpeä ja syyllisyys ovat tunteita, joita on joskus äärimmäisen vaikea erottaa toisistaan, vaikka ne ovat vaikutuksiltaan hyvin erilaisia. Ihminen voi tilanteesta riippuen tuntea häpeän, häpeäksi tai helpommin käsiteltäväksi syyllisyydeksi.
Häpeä on itseluottamustamme heikentävistä tunteistamme tehokkain. Häpeään liittyviä tuntoja ovat kelpaamattomuus, huonomuus sekä mitättömyys.

Häpeä on tehokas mutta julma tapa ohjata yksilön toimintaa yhteisössä. On tapauksia joissa se toimii mainiona tapana estää väärinkäytöksiä mutta samalla väärinkäytettynä se on ase vailla vertaa joka sairastuttaa mielen.

Tautiin on lääke, anteeksianto. Tätä kuuluu olla jokaisen lääkekaapissa.

-romppu-

www.romppu.fi

pikkunaama.jpg

Kuva: http://www.freedigitalphotos.net/images/view_photog.php?photogid=659

Jätä kommentti

css.php