Työllisyyden paraneminen vaatii yrittäjiä ja innovaatioita

Euroopan talous yskii tulevat vuodet jonkimoisesta kasvusta huolimatta pahemmin kuin kilpailijoidemme. Ongelmat koskevat kasvavissa määrin investointeja ja työllisyyden kehitystä.

Erityiseksi kannoksi kaskessa ovat muodostuneet eräiden maiden talouksien kaatuminen muiden pelastettaviksi. Mielestäni ongelma ovat päässeet muodostumaan koska näiden hallitusten yritykset ratkaista ongelmia ovat jääneet enempi lyhyen aikavälin ratkaisujen hakemiseen, sensijaan että olisi lähdetty voimallisesti viemään rakenteellisia uudistuksia eteenpäin. Karmeana esimerkkinä voisi pitää Portugalin julkisen talouden kasvatus jotta BKT nousisi. Vähän kuin kusisi pakkasella housuunsa. Lämmittää hetken ja sitten tulee pirun kylmä. Kreikassa harmaan talouden hoitaminen on ollut luokatonta. Kreikassa eletään kaksoistaloudessa jossa AEROLLA on iso merkitys. Euromaiden ja euron kohtalo tulee jatkossakin olemaan kynnyskysymyksiä talouden riskikartassa. Jos maita kaatuu niin domino-efekti tulee riesaksi kaikkien maiden talouskasvulle. Kuinka tukea näitä valtioita, ja mikä on sijoittajien vastuu ovat hyviä kysymyksiä ja näihin vastatkoon uudet kansanedustajat.

Euroopassa on tuottavuuskuilu, mutta myös työllisyyskuilu. Aasia on edelleen nousussa ja sen kilpailukyky maailmantaloudessa on edelleen vahvistumassa. Tosin Kiinan mahti alkaa yskähdellä paikallisen elintason noustessa, mutta tähän menee vielä aikaa. Intia ja kumppanit tulevat ja lujaa paikkaamaan tätä rykimistä.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta Suomen ja Euroopan talous saisi uutta dynamiikkaa ja sen kilpailukyky paranisi? Mielestäni panostaminen jatkossakin vahvemmin tutkimukseen ja innovaatioihin, vihreisiin teknologioihin (enkä tarkoita pelkkiä tuulimyllyjä), investointien saamiseen ja yrittäjyyteen kannustamiseen.

Meillä on yrittäjyysvaje. Yrittäjyyden ja innovaatioiden vauhdittaminen on ollut ja tulee olemaan  keskeinen osa strategioita. Suomi on ollut yrittäjien ”tukemisessa” malliesimerkki muille jäsenmaille. Ohjelmista huolimatta todellista kasvuhakuisuutta ei ole kuitenkaan vielä käynnistynyt, ei myöskään Suomessa. Onko tukeminen mennyt ketuille tai onko se ohjattu tai mitoitettu väärin. En osaa sanoa suoralta kädeltä vastausta tähän. Joku este yritysten kasvulle ja kasvattamiselle on.

Talouskasvun nykyisellään pitäminen edellyttäisi edelleen, että yhä useammat ihmiset ryhtyisivät yrittäjiksi. Ongelma on koska niin harvat perustavat yrityksen, vaikka ovat kiinnostuneita yrittäjyydestä?  Suomessa harvat yritykset kasvavat, tai jos kasvavat niin miksi kasvu on niin hidasta? Monet suomalaiset ovat mieluummin toisen palveluksessa kuin toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina. Suomalaisten halu yrittäjiksi on Eurobarometri-kyselyn mukaan on EU:n alhaisimpia.

Miksikö yrittäjyys on niin tärkeä asia, yrittäjyyden perusolemukseen kuuluvat luovuus ja innovaatiot. Ne ovat kilpailukykyisen talouden moottori. Yksilötasolla yrittäjähenkiset ihmiset päästävät irti todellisen potentiaalinsa. Tällaiset ihmiset ovat arvokkaita niin suurissa kuin pienissäkin yrityksissä. He kehittävät uusia tuotteita, luovat työtä ja mahdollisuuksia.

Jatketaan seuraavana teemalla; Mistä saataisiin uutta draivia?

Marko Romppu Romppanen

Riihimäki

3 kommenttia artikkeliin “Työllisyyden paraneminen vaatii yrittäjiä ja innovaatioita”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Marko,

    koko yrittäjyystutkimusta ja -keskustelua leimaavat samat premissit, jota sinänsä sujuva ja virheetön avauksesi tyylipuhtaasti edustaa. Olen viime vuosina ja erityisesti viime kuukausina lukenut tuhansia sivuja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimuksia. Olen portfolioyrittäjä, mutta silti koen itseni lähinnä tyhmäksi ja jotenkin keskustelun ulkopuoliseksi, kun en ole mistään löytänyt perusteita tälle ”kanonisoidulle” totuudelle yrittäjyydestä työllisyyden, kasvun ja talouden moottorina.

    Vuosikymmenet ja tutkijalegioonat eivät ole tuottaneet konsensusta yrittäjyydestä, tai edes mitä yrittäjyyskoulutuksessa oikeastaan pitäisi opettaa yrittäjyyden edistämiseksi. On lähes tragikoomista, että tutkimukset melko systemaattisesti osoittavat yrittäjäkoulutuksen lisäävän yrittäjyyden arvostusta, mutta vaikuttavan lähinnä negatiivisesti todellisiin yrittäjyysaikomuksiin.

    Ehdotetut lääkkeet? Lisää samaa. Lisää tutkimusta jossa keskitytään yhä pienempiin ja alkeellisimpiin sosiaalisiin riippuvuussuhteisiin toivoen, että jos jostain löydettäisiin edes pikkuinen korvaluu ennustettavaa logiikkaa, niin siitä voitaisiin rekonstruoida sitten koko dinosaurus ja sen sielunelämä…

    Mikään tuntemani talousteoria, eritoten edustamani ja kannattamani markkinatalous, ei tue ajatusta siitä, että yritysten kasvava määrä lisäisi kysyntää (eli talouden kasvua), ja siten mahdollistaisi yhtälön, jossa yhtäaikaa sekä yritysten määrä että niiden koko (työntekijämäärillä mitattuna) voisi kasvaa.

    Toki aina välillä syntyy liiketoiminta-ajatuksia, jotka luovat joitakin ennen näkemättömiä tarpeita. Seurauksena voi olla jonkin alan tai jopa yksittäisen yrityksen räjähdysmäinen kasvu. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, ainakaan länsimaille, todellisen lisäarvon tai kasvun syntymistä, vaan resurssien uudelleenallokointia.

    Asia todistettiin jo 20-luvulla – täydellisen tiedon tai ns. täydellisen kilpailun vallitessa talousjärjestelmässä, yrittäjälle ei voi jäädä voittoa. Kukaan ei voine väittää ettemmekö ole etenemässä nopeasti täydellisen kilpailun tilannetta. Informaatioyhteiskuntakaan ei tuonut autuutta – kun joku on satsannut omaisuuden tietotuotteen kehittämiseen ja valmistautuu tilin tekoon (monistaminen ja jakeluhan on liki ilmaista), tuo joku korvaavan tuotteen ilmaiseksi markkinoille. Pääosassa taloutta kestävän kilpailuedun löytäminen saati pitäminen tulee yhä vaikeammaksi.

    Kysynnän ollessa vakio tai jopa kutistuessa on selvää, että yrittäjien määrän kasvu johtaa kilpailun lisääntymiseen. Kyse ei nyt ole pelkästään perinteisestä yritysten tai tuotteiden kilpailusta, vaan rajallisesta kulutusvoimasta kilpailemisesta. Jos kaikki suomalaiset yhtäkkiä ostavat iPhonen, he joko jättävät heti ostamatta jotain muuta, tai velkaantuvat, ja jättävät ostamatta jotain muuta hieman myöhemmin. Tai ylivelkaantuvat, ja menettävät pääosan kulutuskyvystään pitkäksi aikaa.

    Lisääntyvä kilpailu toki koituu kuluttajien eduksi – hintojen lähestyessä muuttuvia kustannuksia samalla kulutusvoimalla voidaan hankkia enemmän hyödykkeitä, mutta edelleen se tarkoittaa vain saman kakun erilaista jakamista.

    Länsimaiden tasetta katsellessa ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että ”kasvu” on ainakin viimeiset kaksi vuosikymmentä perustunut pelkkään velkaantumiseen. USA:n kokonaisvelan korot ovat neljännes (!) bruttokansantuotteesta. Euroopalla ei mene juuri paremmin.

    Markkinatalouden (tai minkään talouden) pitkän aikavälin toimintaedellytykset katosivat siinä vaiheessa, kun rahan ja reaalitalouden jäykkäyhteys (vaatimus rahakannan 100% reaalivakuudesta) katkaistiin. Katsokaa kullan ja hopean hintakehitystä viimeisten vuosien, kuukausien, tai jopa ihan päivien ajalta. Hopea oli rahaa vuosisatoja, kunnes muuttui teolliseksi raaka-aineeksi. Nyt se on taas rahaa.

    Kiinan ja etenkin Intian kasvu perustuu pitkälti siihen, että tyydyttymättömiä perustarpeita on kuin meillä sotien jälkeen, ja ihmiset voivat kuluttaa vain sen minkä ovat onnistuneet säästämään. Tämä toistaiseksi ylläpitää rahan ja reaalitalouden yhteyttä jotenkin yllä. Suunta on sielläkin sama, matka vain on alussa.

    Sillä välin kun isopäisemmät pohtivat edellisiä kysymyksiä, voidaan aloittaa parilla yksinkertaisella kysymyksellä tai väitteellä – Marko voi aloittaa vastaamisen.

    Työllistävä tavara- ja palvelukysyntä ei tule länsimaissa kasvamaan pitkään aikaan. Aivan liian suuri osa työmme arvosta kuluu jo pelkkien korkojen maksamiseen, pääomien lyhentämisestä puhumattakaan. Miten olen väärässä, ja mikä on mekanismi jolla kysyntä kasvaa samaan aikaan kun korot ja velat maksetaan?

    Jos kysyntä ei kasva, miten voisimme saavuttaa tilanteen, jossa sekä yrittäjien/yritysten määrä, että yritysten koko kasvaa yhtäaikaa?

  2. Kari, kiitos kirjoituksestasi.

    Tässä aamukaffen kanssa silmäiltynä ajatuksiasi heräsi jotain ajatuksia myös minun mieleeni:

    Olet oikeassa että yrittäjyys keskustelua on leimannut samansisältöinen jargoni viime vuodet. Itse asiassa noin 11 vuotta sitten Lissabonin kokouksessa viisaat EU-päättäjät löivät tiskiin samat teemat mitä vieläkin toistellaan. Ei ole teemat ja tavoitteet toteutuneet. Hiukan taisin itsekin sortua tähän ja liukua avauksessani ympäripyöreään läpilaskuun. No, eipä anneta sen hämätä.

    Olet oikeassa. Työllistävä tavarakysyntä ei tule länsimaissa kasvamaan lähivuosina, ei ainakaan niin että se korjaisi työllisyysongelmia.

    Tavaratuotannossa tulisi erityisesti panostaa laatuun, ei määrään. Ne päivät milloin Suomessa tai paremmin voivissa länsimaissa voitiin kilpailla massatuotantotavaroiden valmistamisesta Aasian kanssa ovat ohi. Pitää panostaa jalostusasteeseen, tehokkuuteen ja laatuun. No, ongelma on se ettei näitä yrityksiä pistetä pystyyn noin vain. Tarvitaan osaamista innovaatioihin, tarvitaan pääomia näiden tutkimukseen/kehittämiseen ja tarvitaan taas osaamista tuotannollisiin perustason tehtäviin.

    Ei välttämättä synny Nokiaa, syntyy satoja pieniä nokioita. Nokioita joilla on kova kasvu pienessä mittakaavassa per yksikkö. Nämä voivat työllistää muutamasta ihmisestä muutamiin kymmeniin ihmisiin. On tutkittu ja nämä kasvuyritykset ovat työllisyyden merkittävin dynamo länsimaissa (toki rykivän palvelusektorin kanssa). Mikä on myös on huomionarvoista on se että näiden yritysten kanssa ei tule yhtä helposti paperitehdas-efektiä jossa koko paikkakunta kaatuu globaalien yritysten päätösten kanssa. Toki kysyntä ei tule länsimaissa räjähtämään nousuun koska merkittävä osa varoista menee velanmaksuun. Velanmaksu ei kuitenkaan tule lamaannuttamaan kehitystä, vie vaan ylimääräiset rönsyt.

    Aasiasta tulee veturi kehittyneen teknologian tuottajille. Siellä riittää markkinaa suomalaiselle ja eurooppalaiselle tuotannolle. Pitää vaan olla tarpeeksi erikoistunutta ja ei mennä massatavaramarkkinoille. Eli pitää mennä hakemaan rahat sieltä missä se sitä on. Itse olen aina ollut sillä kannalla, että raha kiertää taskusta toiseen – pitää vaan osata olla oikeassa paikassa, oikein metodein ja välinein. On mentävä sinne missä kysyntää on, sitä on aina jossakin. Ei me voida elää pelkästään itsellemme myymällä. Suomessa on merkittävät määrät osaamista ja erikoistuneita pienyrityksiä. Monien ongelma kasvun tiellä edelleen on markkinoinnin osaamisen puute ja monasti myös rahoituksen puute.

    Palvelukysyntä on toinen asia, mutta se vaatii yrittäjämyönteistä ajattelua. Otan esimerkiksi ravintolakulttuurin Suomessa. Suomessa on myyty myytti jossa ravintolajuominen aiheuttaa alkoholismia pahimmillaan. (unohdetaan ne lähes kokonaan kotijuominen) Nykyisillä ravintolahinnoilla harvalla on varaa alkoholisoitua ravintolassa. Ongelmat ovat muualla. Ravintoloiden alkoholiostojen verokäytäntö voisi olla aivan jotain muuta kuin kuluttajakaupassa. Lisättäisiin ravintolatoiminnan kannattavuutta, työllistämistä ja ns. valvottua juomista.

    Mutta julkishallinnollisin toimin juomaravintolayrittämisestä on tehty lähes rikolliseen toimintaan verrattavaa. Toki kulttuurierot tekevät asioista kimurantteja. Esim. jos Saksaan vertaa niin siellä ravintola-ala on merkittävä työllistäjä ja on yrittäjävetoista kun taas meillä Suomessa toimiala on pedattu ketjuvetoisille liukuhihnaravintoille (rahat pois, teho, teho…laatu?). Sori lipsuu hiukan aiheesta mutta minua niin sapettaa suomalainen alkoholipolitiikka, ravintolakulttuurin persoonattomuus ja erityisesti nämä ketjuvetoiset …
    Palvelusektori on hankala kehitettävä koska ei me voida elää vain toisiamme palvelemalla. Täällä taas toistan itseäni. Laatu, innovaatiot ja pois perinteisestä moodista. Uusimmat mobiilipeli-innovaatiota ovat hyvä esimerkki. Länsimaissa joudutaan perinteisten palvelumallien lisäksi kehittämään lisää aiheettomia palveluita. Teknologiat kehittyvät hurjaa vauhtia. Näistä avautuu jatkuvasti uusia palvelumalleja hyödynnettäviksi. Nämä palvelut ovat Internetin ja erilaisten operaattoreiden palveluporttaalien kautta helposti saatavissa globaaliin jakeluun. Taas tullaan tähän työllistämiseen. Tarvitaan osaamista innovaatioihin, rahaa tuotekehitykseen ja sitten osaavia ihmisiä tuotannollisiin tehtäviin. Näin yksinkertaistetusti. Koulutuksen suunnittelussa tämä tietää haasteita koska teknisten palvelujen toimiala menee niin hurjaa vauhtia eteenpäin.

    Erityisesti Suomessa pienyrittäjien työntekijöiden palkkaamista tulisi tukea. Jos ei tueta ensimmäistä niin tuettaisiin toista tai kolmannen palkkaamista. En muista monesko työntekijä oli tutkimusten mukaan kriittisin yrityksen kasvun tiellä. Lienee kuitenkin enempi yrityskohtainen tekijä.

    Mitä konkreettisesti? Ainakin:
    • Rahoitusta tulisi helpottaa monipuolistamalla muutakin lainoitusta kuin pankkilainoitusta ja tukemalla yrityksiä verotuksellisin keinoin. Tuen myöntämisessä on kuitenkin otettava huomioon EU:n kilpailusäädökset.
    • Yritystoiminnan kasvua tukee verkostuminen ja ammattitaitoisen työvoiman saanti. Toisaalta monet asiat ovat esteenä yritystoiminnan kasvulle ja kehittymiselle. Niitä ovat etenkin korkea verotus ja julkisen sektorin, myös Euroopan unionin, monenlaiset säädökset velvoitteineen. Byrokratiaa ja säädöksiä tulee perata ja yksinkertaistaa. Myös yrityksen perustaminen ja sukupolvenvaihdokset tulisi tehdä helpoksi. Yrityksen perustaminen yksinkertaistaminen.

    Miten kannustettaisiin yrittäjyyteen

    Yrittäjyyden tielle lähtemiseen on monelaisia kongreettisia ja mielikuviin perustuvia esteitä. Riskin ottamisen ja palkitsevuudessa tulisi päästä parempaan tasapainoon. Konkurssin ja yrityksen kaatumisen haittavaikutuksia on vähennettävä. Suomessa ennen konkurssi oli lähes rikokseen verrattava. Nyt onneksi ollaan menty suuntaan jossa se luetaan kokemukseksi ja osaamista lisääväksi. Mielestäni rehellistä konkurssin tehnyttä yrittäjää ei tule rangaista ja lannistaa, vaan kannustaa yrittämään uudestaan. Tässä asiassa voitaisiinottaa mallia USA:sta, joka on selvästi Eurooppaa edellä.

    Vanhan yrityksen jatkamiseen ostamalla tai sukupolvenvaihdoksen kautta tulisi kannustaa. Tähän voisi kehitellä oman rahoitustyökalun?! Näitä tulee Suomessa suraavan kymmenen vuoden aikana merkittäviä määriä. Osas yrityksistä on täysin toimivia ja työllistävät muitakin kuin yrittäjän itsensä. Yhden miehen yrityksen jatkaminen, ellei tähän liity jotakin teknistä materiaa ja erikoisosaamista jota on myös jatkajalla, on hankalampi kysymys koska nämä on personoituneet yrittäjään itseensä. En osaa sanoa, että onko vielä olemassa paljoa mutta ainakin pitäisi perustaa toimivia kauppapaikkoja yritysten ostajille ja myyjille. Yrittäjäksi aikova tarvitsee tietenkin erityiskoulutusta, ja tämä on työvoimakoulutuspoliitinen kysymys. Tieto ja taito ovat kuitenkin avainsanoja pyrittäessä riskien hallintaan.
    Jotta koko yhteiskunnasta tulee yrittäjäystävällinen, tarvitaan asennemuokkausta ja yrittäjyyden mukaan ottamista koko koulutusjärjestelmään, esikoulusta korkeakouluun. Suomessa yrittäjyyskoulutus on kuulemma hyvälaatuinen, ja se on mallina muulle Euroopalle. Itse en ole tästä laadusta niin kovin vakuuttunut (voin puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä tästä)..

    Niin Euroopassa kuin myös Suomessa väestö vanhenee, mikä kohdistaa suuria paineita julkiseen sektorin kykyyn selviytyä lisääntyvistä palvelutarpeista. Tämä on kuitenkin alue, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia yrittäjiksi aikoville. Yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen ja rahoitus onkin kuuma poliittinen kysymys kaikkialla Euroopassa.
    Eurooppa tarvitsee paitsi ylipäänsä lisää yrittäjiä, erityisesti naisyrittäjiä. Tutkimukset osoittavat, että naiset perustavat pääosin pieniä yrityksiä, jotka ovat elinvoimaisia. Eli niitä pieniä muutaman ihmisen nokioita. Kaikilla Euroopan mailla on naisyrittäjyyttä tukevia ohjelmia. Itse pidän tähän naisenergiaan panostamisesta, vaikken halua mitään sukupuolikysymyksiä sen suuremmin revitellä. Kysymys on ihmisistä ja heidän osaamisestaan.
    Maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt ovat osoittautuneet varsin yrittäjähenkisiksi. Tämä on potentiaali, joka on hyödynnettävä. Etnisillä yrittäjillä on usein kuitenkin erityisongelmia, joihin tulee hakea koulutukselliset ratkaisut.

    Uskon edelleen, että yritysten kilpailukyvyn parantaminen yrittäjyyden ja innovaatioiden kautta on eräs kivijalka rakennettaessa kilpailukykyistä suomalaista ja eurooppalaista taloutta, joka puolestaan on edellytys sille, että yhteiskunnan muut tavoitteet, sosiaaliset ja ympäristölliset, voidaan saavuttaa. Hiukan kuulutan uutta ajattelua jossa jatkuvan päällerakentamisen sijaan haetaan uutta ja tehokkaampaa. Kovan kasvun tavoittelua voi myös korvata monipuolisuudella. Toki molempia tarvitaan järkevissä mittakaavoissa. Ylö ja alas kuitenkin mennään suurin piirtein yhtä lujaa, alas yleensä lujempaa.

    Toivottavasti sain vastattua näin aamutuimaan kysymyksiisi. Kysymyksesi olivat mainioita, haasteellisia ja niihin ei liene yhtä totuutta.

    Kahvi kerkes vastaillessa jäähtymään, taidan kiihdyttää kahvinviljelijän ja suomalaisen paahtimon tuotantoa keittämällä uuden satsin ,-)

    Josko tästä olisi jonkun hyvä jatkaa keskustelua?!

    Mitä mainiointa pääsiäisen aikaa kaikille!
    Marko Romppu Romppanen
    Riihimäki

  3. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Terve Marko,

    Kiitos mittavaan vastaukseen näkemästäsi vaivasta!

    Koetan vielä selventää muutamia pääteemoja.

    KYSYNTÄ YRITTÄJYYS

    Koko tilastoitu taloushistoria osoittaa kiistattomasti, että yritysten määrä ja koko seuraa viiveellä markkinoiden ts. kysynnän liikkeitä. Ei toisinpäin. Yrittäjät ovat se riskinottajien joukko, joka organisoi tuotannontekijät tehokkaasti kysynnän tarpeita vastaavasti. Tässä roolissa yrittäjien kysyntä riippuu markkinoista siinä kuin työvoiman, raaka-aineiden ja pääomankin.

    AASIA TEKNOLOGIAVIENNIN VETURINA

    On truismi ettei meillä ole asiaa Aasian kulutustavaramarkkinoille. Tuotannollisten investointihyödykkeiden vienti taas tuo mieleeni sananlaskun ”Anna miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan ja ruokit hänet loppuelämäksi”. Vertauskuvan teemassa pysyäkseni, Aasiaan pystyy yleensä viemään vain sen ensimmäisen ongen, loput tehdään siellä.

    Tieto, osaaminen ja innovointi eivät jää yksinoikeudeksemme. Aasian koulutusjärjestelmät ovat kehittyneet ja tuottavat meidän mielillemme käsittämättömiä määriä maailmanluokan insinööri- ja taloustieteiden osaajia. Tarvitessaan ainutlaatuista osaamista nykyään myös pätäkkää riittää ostaa alan johtavat yritykset. Katsoppas ketkä omistavat vaikka WinWinD’in…

    SUHDANNESYKLI VAI HISTORIALLINEN MURROS

    Sosialistista talousjärjestelmää kokeiltiin noin 70 vuotta ennen sen ”konkurssia”. Yhden järjestelmän romahdus ei tarkoita toisen oikeellisuutta. Puhdasta paperirahataloutta on nyt kokeiltu vajaat 40 vuotta, ja maailman suurimmassa taloudessa USA:ssa setelirahoitusta 2 vuotta. Molemmat kokeilut ovat tulossa tiensä päähän. Rahamarkkinoista on tullut markkintalouden majavalle niin painava häntä, että potkurin sijasta se toimii ankkurina joka vetää suoraan pohjaan. Ilman taikauskon häivääkään, vuosi 2012 voi sittenkin saada sille ennustetun merkityksen.

    SUOMEN TILANNE

    En tiedä ymmärtävätkö poliittiset päättäjämme millaisessa lirissä olemme omastakin takaa, maailmantaloudesta nyt puhumattakaan. Luottamukseen perustuvassa paperirahataloudessa venettä ei saa keikuttaa, joten ne jotka tietävät, eivät puhu. Näin vahingot moninkertaistuvat.

    Julkinen velka on nyt 75 miljardia. Sen päälle on yleisön velka 172 miljardia, josta rahallista nettovelkaakin (velat – talletukset) on yli 56 miljardia. Summa on ollut 6% vuosikasvussa.

    Jos saamme julkisen velan kasvun pysähtymään 5 vuodessa eli 2015, kasvaa velka tasoon 95-100 miljardia. 2015 mennessä joudumme ottamaan uutta velkaa selvästi yli 20 miljardia ja uusimaan vanhoja velkoja reilusti yli 30 miljardia. Korkorasitus kasvaa merkittävästi. 2010 korkoihin meni 1,8 miljardia, 2015 menee jo yli 3 miljardia jos korkotaso nousee prosentin. Kahden prosentin korkokannan nousu merkitsisi jo yli 3,6 miljardin vuosittaisia korkomenoja.

    Vuoteen 2015 mennessä pitää valtion tulojen kasvaa ja menojen vähentyä yhteensä 12 – 13 miljardia euroa vuositasolla. Tämä tarkoittaa lähes neljännestä Suomen valtion talousarviosta!

    Vaikka yksityinen velkaantuminen pysähtyisikin (siitä ei ole merkkejä), koron nousu syö ihmisten ostovoimaa miljardin per prosenttiyksikkö.

    EUROOPAN VELKAKRIISI

    Euroalueen velkakriisi on osa suurempaa systeemistä katastrofia, jonka estämiseen tai edes hidastamiseen emme EU:n saati Suomen puitteissa voi vaikuttaa. Jokainen järjestelmään nyt sidottu euro tullaan menettämään, kun täydellinen rahoitusjärjestelmän romahdus käynnistyy USA:sta. Rahamarkkinoiden velkavivutus on käsittämättömän suuri. Erilaisia korko- ja velkajohdannaisia on yli 600 triljoonan (kuudensadan tuhannen miljardin) dollarin edestä. Jokainen kaatuva velkasuhde kaataa perässään useita muita velkasuhteita, usein yllättävissä suunnissa.

    MITÄ NYT

    Jos Suomi nyt sitoo lainoja ja vakuuksia Euroopan velkakriisin estämiseksi mm. pelastaakseen lakisääteisten etuuksien rahoitukseen tarkoitettuja ja sijoitettuja varoja, Suomi maksaa ne kahteen kertaan. Ensin menee lainat ja vakuudet velkamaiden romahtaessa joka tapauksessa. Kun rahoitusmarkkinoita ei enää ole tai ne ovat mielettömän tiukat, joudumme kattamaan lakisääteiset vajeet joka tapauksessa itse.

    Siihen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Keskeinen riskinhallinnan periaate on: älä ota riskiä jonka toteutumista et kestä, oli todennäköisyys mikä hyvänsä.

    Miten tämä liittyy Suomalaiseen yrittäjyyteen?

    Siten, että olemme toistamassa 90-luvun alun virheitä pankkituen kohdistamisessa. Juuri nyt emme tarvitse uusia starttirahayrittäjiä. Tarvitsemme varautumista kriisiin, jossa julkisen talouden, lakisääteisten etuuksien ja elinkeinotoiminnan rahoitus tulee häiriintymään vakavasti. Lääke ei ole pääomittaa ja pelastaa pankkeja, vaan turvata lakisääteisten etuuksien rahoitus, sekä ei-spekulatiiviset talletukset ja erityisesti velkasuhteet. Eli ihmisten ja yritysten toiminnan edellytykset.

    Siihen pitää varautua nyt, eikä sitten kun rahoitusmarkkinoita ei ole.

    Suomi velkaantuu joka tapauksessa n. 100 miljardiin asti samalla, kun vuosikatetta pitää parantaa 25% budjetista eli luokkaa 12-13 miljardia. Jos sen lisäksi realisoituu miljardien, mahdollisesti kymmenien miljardien Eurooppa-vastuut JA joudumme silti kattamaan lakisääteisten etuuksin kriisissä menetetyt varat, Suomessa ei sen jälkeen ole mitään politiikkaa. Suomi muuttuisi tavalla jota emme nyt osaa edes kuvitella.

    Tässä puhuu kokoomuslaisia arvoja liputtava markkinatalouden kannattaja: jos perussuomalaisilla on tässä tilanteessa yksi funktio, niin se on estää Suomen osallistuminen Euroopan velkakriisin rahoittamiseen. Se, ja omien saataviemme turvaaminen on ainoa asia johon voimme nyt oikeasti vaikuttaa. Jos epäonnistumme tässä asiassa, on sama mitä politiikkaa mikään puolue ajaa.

Jätä kommentti

css.php