Hyvää pakanajuhlaa – mielenkiintoista teoriaa pääsiäisestä

10976zr3vqrgyci.jpg

Arkipäiväiset ei-uskonnolliset pääsiäisenvietto tavat ja tietyt osat ev.lut. kirkon opista ja käytännöistä ovat peräisin yhteis-eurooppalaisesta pakanuudesta, joka näin jatkaa olemassaoloaan erottamattomana osana ihmisten normaalia elämää, kuten esi-kristillisenäkin aikana.

Pääsiäinen tunnetaan juutalaisorjien lähdön juhlana Egyptistä. Samaiseen juhlapäivään liitetään vanha juutalainen merkkipäivä jona, kertoman mukaan, Messias koki uhrikuoleman. Samaisena päivänä on myös muissa kulttuureissa vietetty merkkipäivää, ja usein uhrien saattelemana nämäkin kinkerit vietettiin. J.Nasaretilainen uhrasi  siis  itsensä  pakanallisena  uhripäivänä, eikä hän ollut ensimmäinen tämä  ajankohtana  surmansa saanut jumaluus. Kanaanissa ja Foinikiassa (Syyriassa) Attis koki lunastuskuoleman ja ylösnousemuksen joka kevät.

Meille opetettava kristillinen pääsiäistarina näyttäisi olevan samanlainen kuin väestön pakanallisen alkuperäisuskontojen vastaavat juhlat käytäntöineen.  Pakanallisen vanha Jumalatar korvattiin Euroopassa  Neitsyt Marialla. Englanninkielinen maailma  tuntee pääsiäisen  nimellä ”Easter”.  Nimi  ei  ole juutalaisesta  eikä  kristillisestä traditiosta.  Eos tai Eastre oli  saksilaisten hedelmällisyyden, kevään ja  maanviljelyn jumalatar. Tämän jumalattaren kunniaksi vietettiin juhlia  kevätpäivän tasauksena, joka  lienee ollut  yksi neljästä uskonnollisesta merkkipäivästä jo neoliittisella  kivikaudella.

Juhliessaan jumalatartaan saksit polttivat pääsiäisvalkeita , mikä tapa oli käytössä Pohjanmaalla  vielä  äskettäin, mutta ilman Jumalatarta. Vanhassa  saksilaisessa myytissä Jumalatar heltyy pienen tytön pyyntöön herättää henkiin  tytön löytämä kylmyyteen nääntynyt  lintu.  Hän muutti linnun jänikseksi, joka toi sateenkaarenvärisen munan. Värjätty muna, erityisesti punainen, on hedelmällisyyden symboli,  ja  liitettiin  jumalattareen kaikkialla  Euroopassa.  Traditionaalisimmat  ja vanhimmat pääsiäismunan kuvioinnit  ovat jopa  samoja geometrisiä kuvioita, joita  on maalattu  säilyneisiin neoliittisiin jumalatar-pienoispatsaisiin.  Neoliittisen Jumalattaren ja  nykyisen pääsiäisen vieton yhteys  on täysin kiistaton. Tapa kasvattaa lautasella  ruohoa pääsiäiskoristeena on sekin yhtä vanha.  Lähi-Idän Attis- (=Adonis) kulttiin liittyi pääsiäisruohon kasvattaminen ja kasvaneen ruohon lakastumaanjättäminen  elämän, kuoleman ja  jälleensyntymän (=ylösnousemus!) vertauksena.

Mikään uskonnollinen tapa  ei  siis  ole  uusi,  eikä tuntematon vanhoille pakanauskonnoille. Jänis tai kani  ovat muuten hedelmällisyyden symboli arkitajunnassakin. Nykyaikaisen pääsiäisen päivämäärän  määrittely on  sekin kiinnostava muinaismuisto:  Kevätpäivän tasausta  seuraava ensimmäinen sunnuntai ensimmäisen täydenkuun jälkeen.  Tämä on muisto ja  sovellutus  vanhasta  kuu-kalenterista.

Hyvää pääsiäistä kuitenkin kaikille, ja jos ei pääsiäinen innosta niin aurinkoinen keli varmasti piristää.

Marko Romppu Romppanen

Riihimäki

Image: graur razvan ionut / FreeDigitalPhotos.net

Lähteinä ja taustatukena käytetty erilaista materiaalia kirjoista Internettiin…

Jätä kommentti

css.php